Anteeksi etten ole kirjoittanut taas vähään aikaan, on ollut kiireitä koulussa ja konetta olen käyttänyt lähinnä Metsäkedon päivittelemiseen, tarinoiden kirjoittamiseen ja chatissa keskustelemiseen. Läpäisin siis menestyksekkäästi koeajan ja pääsin Metsäkedon toiseksi varaylläpitäjäksi, mistä olen iloinen ja kieltämättä hieman ylpeäkin, sillä paikka on laadukkain tuntemani roolipeli ja olen ollut siellä liki vuoden. Sulkamyrskyn kuolema on nyt toteutunut ja kuvioissa on uusi hahmo, Saniaistassu, jonka veljeksi sain entisen tukisoturini Kílin kissan nimeltä Yksitassu. Meillä on veljeksien varalle mielenkiintoisia suunnitelmia ja olen keskittynyt nyt hahmoistani eniten Saniaistassuun. Suunnitelmiin tuo hohdon hyvä seura ja toisen kirjoittajan taidot ja ystävyys, koska hyvät suunnitelmat täytyy myös osata toteuttaa hyvin. Saniaistassu ja Yksitassu ovat syntyneet täysin normaalisti Myrskyklaanin pentutarhaan kahdelle kunniakkaalle soturille, Kirkasväreelle ja Tihkusulalle, joiden kautta heillä on suvussaan monia suuria sotureita ja he ovat klaanisyntyisiä ja oikeastaan puhdasverisiäkin. Pentuina kaksikon välit ovat kuten pennuilla yleensäkin ja oppilaina heidän välillään on jonkinlaista kilpailua, mutta varsinaiset ideat lähtevät käyntiin vasta kun molemmat on nimitetty jossakin vaiheessa sotureiksi. Molemmat nimittäin rakastuvat samaan naaraaseen, pesätoveriinsa jonka nimi on tällä hetkellä Malvatassu, ja siitä lähtee käyntiin mehukas riita. Lopulta Malvatassu synnyttää pennut, joiden isästä ei kukaan ole varma, erityisesti sen takia että Saniaistassu ja Yksitassu muistuttavat toisiaan eikä pentujen ulkonäöstä voi noin vain päätellä isäksi päässyttä. Saniaistassusta tulee Malvatassun kumppani ja hän pitää pentuja ominaan, vaikkei varmuutta toistaiseksi ole. Kun selviää useamman kokeilun kautta, että Saniaistassu ei sievästi sanottuna voi saada pentuja ja Yksitassun täytyy näin olla isä, Saniaistassu on entistä katkerampi veljelleen muttei pennuille tai Malvatassulle, joiden lähelle hän ei mielellään tahtoisi Yksitassua päästää. Toisen tärkeän hahmoni lähisuunnitelmat ovat seuraavat: Sinisielun päällikkönimi vaihtuikin Jäätähdeksi. Vaahteratähti on nyt sairastunut metsässä riehuvaan tautiepidemiaan ja hänet on siirretty vanhaan mäyränpesään muiden sairastuneiden joukkoon, jolloin Sinisielu varapäällikkönä on vastuussa klaanistaan ja edustaa sitä kokoontumisessa Vaahteratähden paikalla. Vaahteratähti menettää tässä henkiä ja sen jälkeen jossakin vaiheessa Sinisielusta tulee päällikkö Vaahteratähden matkatessa Tähtiklaaniin. Hän saa lehtikatona toiset pennut kumppaninsa Helläkajon kanssa ja hänen noustuaan päälliköksi luopio Korppiaskel kannattajineen ryhtyy toimeen ovelasti, niin ettei kukaan keksi kuka oikeasti on kaiken takana. Korppiaskel aloittaa juonittelunsa jo hieman ennen Jäätähden valtakautta, mutta pääsee kunnolla vauhtiin vasta silloin. Kolmas hahmoni Varpusaalto taas saa ensimmäisen oppilaansa, Tuuliklaanin päällikön ja entisen mestarinsa Risutähden pojan Tuohitassun oppilaakseen palattuaan ennustusmatkalta. Tämänhetkisen tilanteen mukaan ennustukseen lähtijät ovat löytäneet lääkeyrtin ja lähteneet paluumatkalle. Sadetassun varalle minulla on suunnitelmia hänen pahimman vihamiehensä Sumutassun ja oppilastoverinsa Lehtitassun kautta, ja Sadetassusta tulee Virheaskeleen kumppani. Uusi hahmoni Hylas taas asuu juuri nyt kaksijalkalassa kotiväkensä ja perheensä kanssa mutta lähetetään toiselle kaksijalalle saavutettuaan sopivan iän, kuten tapahtuu myös hänen isoveljelleen Reykjavikille. Hylas ei viihdy uudessa kodissaan ja karkaa, jolloin kohtaa jossakin tilanteessa Reykjavikin ja tätinsä Vilakin. Reykjavikkin on paennut, koska hänen kaksijalkansa kuoli, ja lyöttäytynyt Vilakin seuraan. Myöhemmin Reykjavik ja Hylas liittyvät laumaan.
Ennen syyslomaa koulunkäyntini on sujunut hyvin. Olen saanut kokeista viisi kympillä alkavaa ja kaksi yhdeksiköllä alkavaa numeroa, mutta tämän viikon keskiviikkona satuin kymmenen välitunnin aikana kompastumaan, lensin piikkipensaaseen ja kopsautin pääni läheiseen lyhtypylvääseen. Olin loppupäivän koulussa ja tein englannin ison kokeen josta sain yhdeksän puoli, mutta torstaina ja perjantaina pidin sairaslomaa aivotärähdykseni vuoksi ja jätin historiankokeen siten tekemättä. Joudun sitten nyt syyslomalla harjoittelemaan siihen ja vaivaamaan päätäni sen takia, mutta ainakin sain lisää aikaa harjoitella jos nyt positiivisesti pitää ajatella ^^ Sukuvika, nenäverenvuoto, on jyrännyt jo kolmesti kahden päivän aikana sekin. Odotan edelleen kolmannen Kolmikon mahti-sarjan kirjan, Karkotuksen, ilmestymistä kirjastoomme, koska olen varannut sen ja Väärätähden lupauksen, mutta minua on onnistanutkin ja olen saanut sieltä täältä uusia kirjoja luettavakseni tutuista sarjoista. Kahjo kouluni on aika lapsellinen ja silti todella hauska ainakin ensimmäisten kahden kirjan ajan. Voisin joskus listata lukemiani kirjoja tänne.
Joka tapauksessa päivitän Myrskyklaanin keksittyjen listaa ja koska joudun poistamaan muutaman kissan, haluan tallentaa ne mutkattomasti johonkin huonon muistini vuoksi.
Tummajalka: Harmaa kolli, jonka vasen takajalka on tummempi harmaa. Silmät ovat siniset. Varattu lupa ottaa keksitty-palkinnoksi Harhalle.
Kaarnakynsi: Tummanruskea, karkeakarvainen suurikokoinen kolli. Silmät meripihkanväriset. Äkkipikainen ja arvaamaton, halveksii ’erilaisia’ kissoja ystävänsä Hämähäkkiloikan tavoin. Mahdollisesti mukana Korppiaskeleen vallankaappausyrityksessä, minkä jälkeen tämä tappaa vanhan vihollisensa kostoksi piikittelystä ja syrjimisestä ja huolimatta avusta yrityksessään.
Lumikkotaival: Ruskeankirjava naaras valkoisella vatsalla ja vihreillä silmillä. Viihtyy yksin ja pitää rakkautta heikkoutena. Entinen Suistohaukan kumppani.
Tämä tapahtuu siis Myrskyklaanin reviirillä jonkin matkan päässä järvestä ja Tuuliklaanin puoleisesta rajajoesta mäyrän metsään kaivamassa kolossa, johon sairausepidemiassa tartunnan saaneet eristetään. Illalla Jokiklaanin Lasitassun käydessä pesässä tarkistamassa tilanteen ja tuomassa yrttejä Sulkamyrsky epäsuorasti vihjaa kuolevansa tänä yönä. Hän saa Lasitassulta unikonsiemeniä helpottamaan unensaantia ja tuomaan rauhallisen kuoleman, ja hänen viimeiset sanansa ovat ”kehoni voi murtua, mutta mieleni ei koskaan”. Yön aikana kuun noustessa miltei huippuunsa Sulkamyrsky matkaa Tähtiklaaniin ja tapaa suurella tammella Saarnihallan ja poikansa Saarnitulen, jotka ovat häntä vastaanottamassa.
Myöhemmin olisi tarkoitus kirjoittaa mm. Vinhasielun ja Tunturitähden kuolemasta, Tunturitähden ja Helläkajon toisen pentueen syntymästä, Sulkamyrskyn ensimmäisen ja viimeisen oppilaan Leijonakynnen pentujen syntymästä ja syntymän jälkeen kuolevasta pojasta. Kaikkea ei välttämättä tule tapahtumaan, muokkauksia saattaa tulla ja sitä rataa.
Pidän englanninkielisten runojen ja sanontojen etsimisestä ja tämä on todella totta. Muinoin naureskelin vain ajatukselle, sanoin että runo se vain on, mutta kun näin on kahdesti käynyt niin ei passaa paljoa virnuilla. Ei sillä, mutta samalla tavalla uskaltaisin kuitenkin pyytää apua molemmilta kuin ennenkin siitäkin huolimatta, ettemme ole puhuneet vähään aikaan. Nämä ovat Demistä, runosivuilta jne. Aiheesta toiseen – listaan nyt muutaman jutun mistä diggaan, en ole itse kääntänyt englanninkielisiä enkä tiedä onko niissä virheitä:
♥ The world changes, we don’t. There lies the irony fact that finally kill us.
(= Maailma muuttuu, me emme. Siinä se ironinen fakta joka lopulta tappaa meidät)
♥ Pilvet piirtää sun kasvot, tuuli kuiskaa sun nimesi, jäät sointuna kauniina soimaan.
♥ Never say goodbye, because goodbye means going away and going away means forgetting. (= Älä koskaan sano hyvästejä, sillä hyvästit meinaavat lähtöä ja lähtö unohtamista)
♥ Maailma matkaa radallaan
Päivä nousee uudestaan
Ei mikään muutu milloinkaan
Kaikki säilyy ennallaan
Samat tuulet puhaltaa
Samat sateet lankeaa
Ja kaikki kaunis katoaa
Kaikki kaunis kuolee aikanaan
If I find in myself desires which nothing in this world can satisfy, the only logical explanation is that I was made for another world
– C.S Lewis
Yön tullen
minä seison portailla kuuntelemassa,
tähdet parveilevat puutarhassa
ja minä seison pimeässä.
Kuule, tähti putosi helähtäen!
Älä astu ruohikolle paljain jaloin:
puutarhani on sirpaleita täynnä.
~Edith Södergran
”Ei virheettömyys ole täydellistä.”
-Antti Hyyrynen
Äiti, minun täytyy jatkaa.
Joku kutsuu kulkemaan.
Täytyy taittaa taival matkaa,
vaikken tietä tunnekaan.
Siellä missä toisiansa
aallot vievät tansseihin,
siellä, veden loiskinassa,
siellä olen minäkin.
Siellä, missä korkealla
siintää pilvi sulavin,
siellä, sinipilven alla,
siellä olen minäkin.
Äiti, katso, kuinka kasvan!
Kuule, kuinka kohisen!
Minkä kasvoin viime vuonna,
tänään kasvan ohi sen.
Avara on taivaan syli.
Tuulen teitä purjehdin.
Pääsky lentää pääsi yli,
siinä olen minäkin.
Älä pelkää. Tulen kyllä.
Tulen kyllä takaisin.
Iltatuulen hyväilyssä:
siinä olen minäkin.
~Anna-Mari Kaskinen
Sinä iltana monta tähteä näin,
syttyi kirkkain tähti yllättäin.
Sitten kuulla sain sinun poistuneen
ja jäiseen tuulen henkäykseen
se loi timantiksi kyyneleen.
Kun taivaalle katson ja tähden nään,
muistan sinua, ystävää.
Kirkkaana muistosi säilytän,
tähtitaivaalle tuulessa terveisen lähetän.
Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajalla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun
ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.
~Eino Leino
Ja jotta ei menisi liialliseksi herkistelyksi:
Älä itke ruma lapsi ota rusina tai kaksi jos ei päivä siitä kauniimmaksi niin sinä rumemmaksi.
– Lohduttavaa vai mitä?
I’m not drunk, I’m just trying to walk like Jack Sparrow
(=En ole kännissä, yritän vain kävellä kuten Jack Sparrow)
+ Mikä on mahtava uutinen
Tätä kuuntelen mielelläni aina kun kirjoitan tarinaa, vaikka kymmenen minuutin päästä en kuulekaan enää sanan sanaa täydelliseltä uppoutumiseltani vain tekstini valmistamiseen. Hyvää musiikkia – mahtipontisesta nimestä huolimatta ^^
Tästä naisiin kohdistuvasta väkivallasta on puhuttu niin paljon ja tähän asti katsomani videot samaisessa paikassa eivät pettäneet odotuksia, joten vilkaisin sitten tämänkin läpi ja ensimmäisellä kerralla oli kyllä ihan hyvä.
Törmäsin tähän vahingossa surffaillessani Netin arvostetuimmissa ja ensimmäistä kertaa koskaan lupaus todella piti paikkansa eikä esitys jättänyt kylmäksi. Väreet oikein kiirivät selkärankaa pitkin. En tiedä miten on muiden laita ja itse katsoin puhelimella niin ettei kameran näyttämästä kuvasta yksityiskohdat koko ajan erottuneet ja kuuntelin vain samalla kun kävelin illalla ulkona.
Kuten jo arvelinkin, päädyin siis siihen tulokseen, että pistän tänne tällä kertaa ylös mieleeni juolahtavia ideoita hahmojeni elämään tai vain seuraaviin tarinoihini. Tällä hetkellä ajatuksia on uusia vain yksi, mutta luulen niitä kehittyvän pian lisääkin, nyt kun keksin keinon millä saan pidettyä ne muistissa ilman hidasta kirjoittamista kaiken sisältävään vihkooni. Ja kenties joku niihin kommentoikin. Ideat on mietitty joko muiden ropettajien kanssa tai olen leiponut ne itse, ja tässä onkin luettelo käytetyistä ajankohtaisiin ja ajankohtaisista edelleen tulevaisuuteen. Jatkan listaa tähän postaukseen aina kun on syytä ja kunhan ehdin ^^
1. Varjoklaanissa vieraileminen. Sinisielun johtama metsästyspartio löytää hylätyn kaksijalanpesän ympäriltä, villiintyneestä puutarhasta ja myöskin sisältä vihollisklaaninsa tuoksua sekoittuneena tuntemattomampaan hajuun, jonka he olettavat erakon jättämäksi. Partio palaa leiriin saaliseläinten kanssa ja ilmoittaa tästä klaanin päällikölle Vaahteratähdelle. Vaahteratähti lähettää kissoja Varjoklaaniin tivaamaan syytä tapahtuneeseen ja Sinisielu lähtee seuranaan soturi-ikää lähestyvä Fenkolitassu (nyk. Fenkolikynsi). Myöhemmin palatessaan takaisin vastausta rikkaampina he tietävät, että Varjoklaanin Tammiroihu on omin päin ylittänyt rajan ja mennyt pesälle aikeenaan pelastaa tyttärensä ja Varjoklaanin parantajaoppilas Väretassu (nyk. Värelehti) Väretassu katosi aikaisemmin ja jossakin vaiheessa Myrskyklaani kävi Varjoklaanissa ilmoittamaan näköhavainnosta hylätyllä kaksijalanpesällä. Väretassu palaa leiriin, mutta Tammiroihu kuolee vain hieman sitä ennen menomatkallaan saamaansa puolittaiseen kyynpuremaan. Varjoklaani salaa Sinisielulta ja Fenkolikynneltä erakon henkilöllisyyden ja Väretassun mukanaan tuoman kidnappaajansa pennun. (Juonittu Kurren, Harhan ja Ruoste007:n toimesta) Tästä kirjoitti Kurre Tammiroihulla ja Värelehdellä, jatkoi Harha Sinisielulla ja lisäsi omat jatkonsa Ruoste007 Fenkolikynnellä)
2. Poltesielun kohtaaminen. Hahmoistani Myrskyklaanin varapäällikkö Sinisielu tapaa Kuusitähden valtakautena reviiriltä karkotetun luopion, jonka häätämisen syynä oli klaanitoverin pakottaminen pentuihin. Kollin nimi on Poltesielu, ja näin käy Sinisielun ollessa yksin metsästämässä riistaa klaanilleen. Poltesielu ahdistaa Sinisielun nurkkaan ja tämän on pakko taistella häntä vastaan. Sinisielun ollessa voiton puolella Poltesielu kutsuu apuun kaksi kaupungista hakemaansa toveriaan, jotka ovat tähän asti olleet kamppailun ajan piilossa ja tarkkailleet tilanteen etenemistä. Sinisielu onnistuu pitämään puolensa tarpeeksi kauan tappaakseen Poltesielun, ja kaupungin jengiin kuuluvat John ja Mercedes häipyvät vähin äänin takaisin kotiseudulleen. Sinisielu hautaa vastustajansa ja palaa leiriin ilmoittamaan tapahtuneesta keskeytyneen metsästysretkensä päätteeksi. (Juonittu Harhan toimesta) Tästä kirjoitti Harha Sinisielulla ja teki maininnan Rölli Vatukkatuhkalla.
3. Pesien laajentaminen. Sotureiden ja oppilaiden pesät ovat alkaneet olla melkoisen täynnä jokin aika sitten tapahtuneiden monien nimitysmenojen johdosta ja Sinisielu tietää, että Vaahteratähti on aikeissa tehdä myös Aaltotassusta (nyk. Aaltokatse) ja Tuulitassusta (sairastui myöhemmin eikä ollut tarpeeksi hyvässä kunnossa menoihin) sotureita lyhyen hetken hiljaisemman ajan jälkeen. Hän pyytää entistä varjoklaanilaista ja Kuoriaispennun murhasta epäiltyä Helmitäplää suunnittelemansa laajennusoperaation johtoon ja näin tapahtuu. Helmitäplä valitsee muutaman kissan, mukaan lukien oman oppilaansa Tulitassun (nyk. Tulivarjo) ja tämän veljen Tihkutassun (nyk. Tihkusulka) avustamaan laajennuksessa, ja ollessaan mestarinsa käskystä metsässä keräämässä lehtiä, vatukoita, saniaisia ja muuta sellaista laajennusta varten Tulitassu saa Tähtiklaanilta näyn. (Metsään on tulossa sairausepidemia, johon ei mikään klaanien tuntema yrtti tehoa, joka iskee aivan yllättäen, tappaa hitaasti ja jonka oireita ovat mm. oksentelu, kuume, hourailu, hengitysvaikeudet… leviää helposti ja siksi sairastuneet on eristettävä. Tähtiklaani on kuitenkin valinnut kuusi kissaa, kaksi tai yhden jokaisesta klaanista, etsimään apua tuova lääkekasvi sillä aikaa kun järvelle jäävät kamppailevat parhaansa mukaan sairautta vastaan.) Juonittu Harhan, Kurren ja Tikrun toimesta) Tästä kirjoitti Harha ja jatkoi Kurre
4. Saarnitulen ja Piiskuvarjon katoamiset. Sinisielun tyttärenpoika Saarnituli katoaa vartioimisyönään. Hän ilmaisee veljelleen, Leppähuminalle, menevänsä tarpeilleen ja myös häviää sotureiden pesän taakse. Sen jälkeen häntä ei enää nähdä, ja aamulla, kun Leppähumina saa jo puhua, hän kertoo tapahtuneesta Sinisielulle, sillä Saarnituli ei palaa koko yönä takaisin veljensä luo. Soturin Kaarnakynnen mukaan Sinisielun oma poika Piiskuvarjokin on kadonnut eikä häntä löydy aamupartioon. Saarnitulta ei löydetä etsinnöistä huolimatta ja hän on kadonnut kuin maan nielemänä kohtalonsa leijuessa ilmassa kysymysmerkkinä. Sen sijaan Sinisielu jäljittää Piiskuvarjon Varjoklaanin rajan lähistölle ja pitkän keskustelun jälkeen palaa tämän kanssa leiriin. Piiskuvarjo on todella huolestunut siskonsa Sulkamyrskyn tilasta, koska naaras on sairastunut ja eristetty kauemmas leiristä ilman mahdollisuutta tavata edes veljeään, mutta juteltuaan emonsa seurassa hän kykenee jo paremmin keskittymään tehtäviinsä ja huolesta huolimatta hänen ajatuksensa ovat kirkkaat. (Juonittu Fílin ja Harhan toimesta) Tästä kirjoitti mainintoja useampikin henkilö, mm. Rölli Vatukkatuhkalla, Zare Suistohaukalla, mutta kuvailun ja tapahtumajärjestyksen esitti Harha Sinisielulla.
5. Korppitassun mestarin vaihtaminen toiseen. Vasta eilen nimitetty soturi Säröpolte on metsässä vetämässä harjoituksia kahdelle oppilaalle, Korppitassulle ja Susitassulle, seuranaan kiivas ja ylimielinen soturi Kaarnakynsi. Harjoitusten edetessä Säröpolte huomaa, kuinka epäreilu Kaarnakynsi on kasvussa ikäisiään jonkin verran jäljessä olevaa oppilastaan Korppitassua kohtaan ja miten altavastaajana Korppitassu näiden kahden seurassa on. Säröpolte huomauttaa tästä Kaarnakynnelle, mutta saa välinpitämättömän vastauksen eikä tilanne muutu. Säröpolte palaa kiukkuisena leiriin Korppitassu mukanaan ja aikoo tehdä ilmoituksen klaanin päällikölle Vaahteratähdelle. Vaahteratähden puheilla on kuitenkin jo Suistohaukka, joten Säröpolte puhuu asiasta varapäällikkö Sinisielulle. Sinisielu keskustelee Vaahteratähden kanssa ja Niemiviiksen ja Kärppälumon pojalle valitaan uusi mestari, Purotaival ? (Juonittu Zaren ja Harhan toimesta) Tästä kirjoitti Zare hahmollaan Säröpoltteella ja jatkoi Harha Sinisielulla.
6. Varpustassun arviointi, ennustuksesta kertominen Laineturkille, pieni ystävyydenpoikanen Hallatassun kanssa ja Myrskyklaanin partion, jonka mukana on Saarnihallan sukulainen Tulitassu, kohtaaminen. Varpustassu (nyk. Varpusaalto) ja Risutähti käyvät ilmoittamassa Varpustassun saamasta ennustuksesta klaanin parantajalle Laineturkille, ja sen jälkeen Varpustassu menee hakemaan tuoresaaliskasasta syötävää ja asettuu jakamaan myyrää pesätoverinsa Hallatassun kanssa. Aterioinnin päätyttyä Risutähti hakee oppilaansa ja nämä kaksi lähtevät nummille taitojen arviointia varten. Metsästäessään Myrskyklaanin puoleisella rajalla joella Varpustassu sattuu paikalle yhtä aikaa myrskyklaanilaisista koostuvan rajapartion kanssa ja näkee ensimmäistä kertaa alta kulmiensa katsomansa Saarnihallan sukulaisen, Tulitassun (nyk. Tulivarjo). Tästä kirjoitti Harha ja jatkoi epäsuorasti Kurre. (Juonittu Harhan toimesta)
7. Varpustassun nimitysmenot, matkan alkaminen, myrskyklaanilaisten käynti Tuuliklaanin leirissä ja Hiirenvirnajalan tiineys. Hahmoni Varpustassun (nyk. Varpusaalto) mestari, klaanipäällikkö Risutähti pitää oppilaalleen ja tämän kahdelle veljelle, Havutassulle (nyk. Havumieli) ja Lukkitassulle (nyk. Lukkisydän) nimitysmenot sotureiksi, ja aiemmin päivällä myrskyklaanilaisten joukko käy puhumassa Risutähdelle sen keskuuteen leviävästä sairaudesta ja Tulivarjon ja Suistohaukan saamasta ennustuksesta. Varpustassu saa myös tietää isältään Kanjoniloikalta emonsa Hiirenvirnajalan odottavan toista pentuetta ja opettelee Risutähden pyynnöstä muutamia perusyrttejä parantajan Laineturkin johdolla siltä varalta, että matkan aikana tapahtuu jotain. Tarinan lopussa kerrotaan matkasta Kuulammelle kohtaamaan muut ennustukseen valitut. Tästä kirjoitti Harha
8. Varpusaallon, Tulivarjon, Hankitassun, Suistohaukan, Vasikkatassun ja Käpytassun kohtaaminen Kuulammella ja matkan alku. Varpusaallon ehdotettua, että ennustukseen valitut seuraisivat Kuulammesta lähtevää virtaa klaanien järvireviirien kulmasta pois pinnan tähtien tuikkeen opastamana ja muiden hyväksyttyä lyhyen neuvottelun jälkeen idea kuusi kissaa käyvät tuumasta toimeen. He yöpyvät aluskasvillisuuden keskellä juurakossa ja jatkavat aamulla matkaa pikaisen metsästyksen jälkeen. Varpusaalto pohtii Tulivarjon luotettavuutta ja persoonaa, Suistohaukan mahdollista johtajuutta ja vanhemmuutta, kotiin jäävää perhettään ja ystäväänsä ja entistä mestariaan Risutähteä, klaanien yleistilannetta ja ennustusta. Kaikki sujuu tähän asti hyvin ja jatkot jäävät muille viidelle. Tästä kirjoitti Harha
9. Sadepennun/-tassun ensimmäinen tarina. Sadetassu nimitetään veljensä kanssa oppilaiksi, ja hän saa mestarikseen Fenkolikynnen Vaahteratähden määrätessä Ruokotassun mestariksi Aaltokatseen. Ensimmäiseksi hän kiertää rajat Fenkolikynnen opastuksessa ja nurisee sen jälkeen hänelle ja pentuetoverilleen, koska Ruokotassu pääsee heti kertaamaan metsästyksen alkeita ja tutkimaan reviiriä rennommissa merkeissä. Myöhemmin hän jakaa hiiren serkkunsa Ikuisuustassun kanssa ja joutuu Syöksytassun kanssa suukopukkaan. Yön yli nukuttuaan Sadetassu herää aikaisin aamulla taisteluharjoituksiin Korppitassun ja tämän uuden mestarin Purotaipaleen sekä oman mestarinsa Fenkolikynnen mukana ja palaa sitten leiriin. Jatkoja ei jää ensimmäisellä kertaa kenellekään sitoutumisen vuoksi. Tästä kirjoitti Harha
10. Saarnihallan kuoleman kostaminen Kanjoniloikalle. Ollessaan rajapartiossa Vinhasielun, Kärppälumon ja Oravasydämen kanssa Sadetassu/-turkki törmää tuuliklaanilaisiin, jotka he yllättävät varastamasta riistaa Myrskyklaanilta joen toisella puolella metsikössä. Syntyy taistelu, ja Sadetassu/-turkki osallistuu Vinhasielun kanssa Saarnihallan puolesta kostamiseen Kanjoniloikalle, koska Sulkamyrsky on jo Tähtiklaanissa eikä ehtinyt ennen kuolemaansa tehdä sitä. Kanjoniloikka kuolee lopulta kuitenkin pakon edessä pidellessään Sadetassu/-turkkia maata vasten ja repiessään tätä hampaillaan ja kynsillään. Vinhasielu hyökkää takaapäin ja syyllistyy tappoon pakon edessä, muttei saa kaikeksi onneksi murhaa kontolleen. Tuuliklaanilaiset pakenevat yksi hätäpäissä napattu riistaeläin mukanaan ja Vaahteratähti/Tunturitähti ottaa asian puheeksi seuraavassa kokoontumisessa uhaten taistelulla. Hän ei kuitenkaan hyökkää kuultuaan selityksen ja vaikka Tuuliklaanin ja Myrskyklaanin välit ovatkin tapahtuneen vuoksi kireät sen jälkeen, taistelua ei synny. Tästä kirjoitti Harha
11. Vinhasielun kuolema. Kuten Fíli kuukausia sitten toivoi, hänen hahmonsa Vinhasielu saa kunniallisen soturikuoleman taistelussa Harhan täyttäessä lopulta lupauksensa ja kirjoittaessa tästä. Leppähumina lähtee seuraamaan kadonneen veljensä Saarnitulen kylmenneitä jälkiä kumppaninsa odottaessa viimeisillään kaksikon pentuja, ja Vinhasielu seuraa poikaansa muutama päivä hänen salaisen leiristä livahtamisensa jälkeen luvatta. Lopulta hän tavoittaa Leppähuminan kaukana Myrskyklaanin reviiristä ja saa tietää, että Saarnituli on kuollut kulkutautiin. Isä ja poika yöpyvät hylätyssä mäyränkolossa metsässä jonkin matkan päässä kaksijalkalasta. Aamulla Vinhasielu häipyy metsästämään heille jotain syötävää ja tullessaan takaisin hän näkee poikansa taistelemassa pesän edustalla kettua vastaan. Vinhasielu uhrautuu Leppähuminan puolesta ja Leppähuminan onnistuu isänsä kuoleman jälkeen muutamalla iskulla vielä viedä ketulta viimeisetkin luulonrippeet pois. Haudattuaan isänsä Leppähumina on surun murtama ja melkein tekee itsemurhan jääden vielä yhdeksi päiväksi ja yöksi suremaan isäänsä hänen haudalleen. Unessa Vinhasielu ja Sulkamyrsky kuitenkin ilmestyvät hänelle Saarnitulen tavoin ja nämä kehottavat häntä palaamaan takaisin Myrskyklaaniin muistuttaen kumppanista ja muista sukulaisista ja ystävistä ja kertoen, että hänen pentunsa ovat syntyneet. Leppähumina tekee työtä käskettyä ja ilmestyy kuun kuluttua Jokiklaanin reviirin takaa järvelle myöhään illalla. Jokiklaanin iltapartio saattaa Leppähuminan Tuuliklaanin rajalle ja Leppähumina ylittää sen reviirin omalle alueelleen sovitun kahden ketunmitan päässä järven rannasta. Juoninut Harha
12. Tuuliklaanin Tilhitassun tulevaisuutta. Tilhitassu tapaa kokoontumisessa myrskyklaanilaisen naaraan, joko oppilaina tai sotureina, mutta mitään varsinaista suhdetta ei vielä synny – siitä huolimatta, että Tilhitassu tunteekin pientä kiehtovaa vetoa tätä kissaa kohtaan. Myöhemmin kaksikko näkee toisensa jomman kumman ollessa partiossa ja jomman kumman yksin metsästämässä, ja he sopivat salaa muilta yöllisen tapaamisen. Niitä tulee hiljalleen lisää ja kaksikon välit lujittuvat rakkaudeksi. Juoninut Rölli, toisena vaikuttajana Harha. Lisää tulee
Tähän väliin käytän Huurretta mahdollisuuksien mukaan muistiona, johon listaan kaiken varalta nimet jotka muistan näkymättömistä hitattavista hahmoista. Toivottavasti ketään salaiseen sopukkaani eksynyttä ei tämä häiritse liiaksi ja vihjaan, että tänne saattaa myös tulla ideoitani seuraaviin tarinoihini tai joidenkin luomieni kissojen elämään.
Suoritus iski kyllä täysin ja oli pakko katsoa useampaan otteeseen. En tiedä miten on teidän kohdallanne, mutta itse en kyllästy varmaan ikinä ja ehdottomasti nappivalinta ykköspallille *Virnistää* Kerrankin oli tuomareilla tilannetajua, poiketen tämän vuoden jääkiekon MM – kisojen Suomi VS Venäjä – ottelun tuomareista. Suurin lohdutus oli muuten tähän piikkiin: http://yle.fi/urheilu/kansa_rajahti_komarovin_suihkutuomiosta__ruotsalaisista_tuomareista_tehdaan_pilaa/7990294
Kyseessä on siis uutuuttaan hohtava blogini nimeltä Huurre, eikä edes minulla itselläni ole oikein tietoa mitä aion tänne kyhätä. No, se jääköön nähtäväksi, ja luulen että jotain kyllä alkaa ilmestymään ja voin kirjoittaa surutta ties minkälaista tekstiä lähes olemattomien lukijoiden iloksi. Ehkä väkerrän muutaman tarinan tai julkaisen muuallekin meneviä, lisään videoita, musiikkia tai kuvia, kerron oman elämäni merkittävistä tapahtumista ja loihdin esiin mielipidekirjoituksia. Ensimmäinen merkintä kuitenkin käsittelee sitä kaikkea ja tahdon kunnioittavasti luoda Sinulle jonkinmoisen kuvan siitä, mitä on odotettavissa. Näin voit päättää, lähdetkö, vai jäätkö kanssani ja stalkkailet seuraavaa viihdykelukemista. Toisaalta, jos jotain jää epäselväksi, voit odotella hetkeä jolloin saat epäselvyydestä selvyyden. Vaihtoehtoisesti – kommenttien kirjoituskenttä on sinun, ole hyvä vain ja kysy jos on kysyttävää.
Olen nuori Pohjois-Suomessa asuva tyttö ja käyn normaalisti kaikkein lähimpänä minua sijaitsevaa koulua, joka sattuu samalla myös olemaan suurin. Meiltä on koululle noin 1 km. Perheeseeni kuuluvat vanhemmat, kolme pikkusiskoa ja yksi pikkuveli sekä vielä kaksi kania. Menestyn koulussa kohtuullisen hyvin ja pidän siitä, vaikka toisinaan jotkin asiat eivät miellyttä ja jäisin mieluummin kotiin. Tuhmasti olenkin pari kertaa lintsannut, tosin se johtui silloin laiskuudesta ja pitkitin siten sairauslomaani näyttelemällä pikkuisen. Rakastan eläimiä, erityisesti koiria, kissoja, kettuja ja susia ja totta kai myös kaneja. Valitettavasti en voi saada omaa koiraa äitini allergian ja innottomuuden vuoksi ennen kuin muutan eri asuntoon. Kyllä sitä vähän puhuttiin että jos muutaman vuoden päästä, joten saa kuitenkin nähdä sitten. Suosikkirotujani ovat valkoinen paimenkoira, shetlanninlammaskoira, jackrusselinterrieri, vanha kunnon labradorinnoutaja joka varmasti on monelle tuttu ja bordercollien lisäksi edelleen novascotiannoutaja. Luonteeltani olen tulinen murrosikäinen ja toiselta puoleltani omissa mietteissään haahuileva syvällinen pohdiskelija. Vaikea uskoa, mutta niin se vain on eikä vaikuta enää ollenkaan niin ristiriitaiselta kun minut tapaa ja oppii ymmärtämään edes hieman. Opettajani on kuvannut minua rauhalliseksi, ahkeraksi ja erilaisten ihmisten kanssa viihtyjäksi. Onhan minut valittu koko luokan 20 oppilaasta toisena vertaissovittelijan tärkeään virkaan, ansiolistani kohokohtia. Vanha kärsimättömyytenikin saattaa pulpahtaa joskus pintaan ja joudun kuvainnollisesti laskemaan kymmeneen, jotta en sanoisi jotain mitä ei pitäisi. Harrastuksinani toimivat kirjoittaminen, lukeminen, koirien ”tutkiminen”, koulussa jalkapallon pelaaminen – ja joskus ratsastinkin. Netissä on tullut chillailtua vuosi pari ja aktiivisena minut löytää piilopaikastani Metsäkedosta. Osoite on metsaketo.suntuubi.com ^^ Ei ole oma sivustoni, mutta hyväpä onkin ja taitaviakin kirjoittajia löytyy. Uutisia luen kun ehdin ja viihdyn hyvin metsissä ja ulkona, yhtä hyvin kuin koneeni äärellä tai kirjaan syventyneenä. Nettinimeäni saa kysyä jos haluaa, täällä olen nimellä uskollinen koska selvästikin ihannoin uskollisuutta jota voisi verrata luotettavuuteen.
Eipä minulla muuta, toisessa merkinnässä saattaa olla joillekin ihmisille kiinnostavaakin juttua tämän selostuksen jälkeen. Sherlock Holmesin Watsonille lausuma huomautus muuten pitää todellakin usein paikkansa: ”sinä näet, mutta et huomaa!” Goodbye, karvakaverit ~
